Jääkauden jälkeen noin 4500 vuotta sitten, alkoi maankamara
nousta merestä Alahärmän kohdalla ja sen seurauksena Alahärmän korkeimmat
kohdat saivat kivikautista asutusta. Jeesuksen syntymän aikoihin oli Alahärmä
”valmis”, eli kokonaan näkyvissä.
Kun esihistoriallisen aikakauden viimeisetkin
”muinaishärmäläiset” muuttivat
Härmästä seuraten väistyvää merta, peitti luonto pian heidän jälkensä, mutta
joitain muinaisesineitä ja asumuksia on sittemmin löydetty. Lapuan joki oli
aluksi se kulkuväylä, jota pitkin ”korven kulkijat” saapuivat tänne riistanpyyntiin.
Tulessaan he verottivat muinaishärmäläisten laidunmaita, jotka väistyivät
pikkuhiljaa myös pohjoisempaan Suomeen. Luultavaa on että pari vuosituhatta alueella
asuneet olivat saamelaisia.
Eräkausi loppui
1500-luvulla kun vakituinen asutus alkoi. Nykyinen asutus alkoi Kustaa Vaasan
aikana, vuonna 1537 kun Heikki Maununpoika Härmä Maskusta
asettui alueelle. Uudisasukkaita Härmään muutti ainakin Varsinais-Suomesta, Satakunnasta,
Hämeestä, Savosta ja muualta Pohjanmaalta.
Veronmaksu alkoi vuonna
1543 kun Pohjanmaan kihlakunnantuomari antoi Heikki Maununpoika Härmälle
laillisen omistusoikeuden eli kiinnekirjan
tilaan joka oli raivattu ”kuninkaan yhteismaalle” ja laillisesti raivattu sekä
viljelty. Ensimmäisessä härmäläisessä tilassa oli peltomaata 7,5 hehtaaria ja
niittyjä 23,4 hehtaaria.
Valtiopäivillä oli 1863-64 ahärmäläinen talonpoika Matti Holma, ensimmäinen edustajamme ja hän kuului talonpoikaissäätyyn.
Nälkävuodet.
Alahärmän hautausmaalla on joukkohauta nälkään kuolleille. Kuolleita oli Suomessa
vuonna 1868 yli 96000 henkilöä, Alahärmässä noina vuosina kuoli noin tuhat henkilöä,
osa heistä oli ulkopaikkakuntalaisia.
(Alahärmän historia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti